Elä hetkessä?


Monesti meitä käsketään elämään hetkessä. Minkä takia siihen pitää ihmisiä erikseen käskeä? Eikö kaikki sitten elä tässä juuri nyt, eihän sitä muuallakaan voi olla?

 Kyllä, olen elänyt hetkessä. Kaikki on. Ainakin vauvana. Silloin sinulla ei ole muuta kuin tämä hetki. Mitä, jos niin olisi nytkin? Mitä jos saisit päivässä edes pienen hetken tuntea, ettei muita hetkiä ole. Vain tämä. Se olisi vapauttavaa, eikö? Itse olen ainakin saanut huomata, ettei tuo käy noin vaan. Luulisi, että se on jokaisen ihmisen luonnollinen kyky. Elää hetkessä.

 Niin... niin luulisi. Mutta kun ei ole. Aina miettii, mitä pitäisi tehdä tai mitä tuli tehtyä tai minne taas pitäisi olla menossa ja kenen kanssa.  Joskus sitä taas huolehtii vaan toisista, tämän olen huomannut ainakin omasta äidistäni. Kaikki aika kuluu toisista huolehtimiseen niin, että pian sitä unohtaa isensä.

 Kuinka sitten elää hetkessä? No enhän minä sitä tiedä. Tuskin sitä tässä pohitisin , jos tietäisin. Ei auta, että käskee itseään olemaan murehtimatta tulevia tai lakata märehtimästä menneessä. Ei se niin vain katoa. Ja mitä kovemmin yritän keskittyä sitä nopeammin aina huomaan taas olevani pääni sisällä eilisen aamupalassa tai huomisen treeneissä. Itse jotenkin ajattelen, että pitäisi löytää se rauha sisälleen jostain tekemisestä tai paikasta, jossa on hyvä olla. Päästä siihen tilaan mielessään, jossa on hyvä.

 Usein kun huomaan miettiväni asioita niin paljon, että alan ahdistua, lähden ulos. Menen metsään. Jos lähellä olisi meri tai järvi, menisin rannalle. Rakastan rantoja. Kuuntelen hiljaisuutta tai vaan kävelen. Siinäkin toki mietin, mutta silloin osaan miettiä asioita jotenkin siinä hetkessä. Tiedän olevani metsässä, ilman kiirettä, ilman mitään häiriötekijöitä. Silloin yleensä keksin ratkaisujakin asioihin. Jos en, niin ainakin sain haettua rauhaa ulkoa. Joskus se vaatii vain vartin, joskus useamman tunnin. Joskus kerran viikossa joskus kaksi kertaa päivässä.

 Jotenkin näin yritän opettaa itseäni elämään hetkessä ja ajattelemaan asioita jotka elämässäni on hyvin. Liian usein huomaan, että ajattelen vain niitä asioita jotka ovat huonosti ja jumitun niihin, joudun umpikujaan pääni sisällä. En keksi vastauskia. Mutta saatankin löytää vastaukset kun ajattelen niitä asioita, mitkä ovat hyvin. Oli niitä sitten yksi ja huonoja 12. Silti edes se yksi hyvä asia saa jotain aikaan. Voin olla tyytyväinen siihen. Toivottavasti opimme vielä elämään tässä, tänään ja nyt. Ei huomenna, eilen tai ensiviikolla. Miten olisi juuri nyt käynti siellä metsässä, puistossa tai rannalla? Missä nyt ikinä sen vapauden tunteen saatkaan. Se ei niin vain tule luoksesi, löydä se oman pääsi kautta.

Saga

Kommentit

Suositut tekstit