Ajatuksia mielen ja kehon tasapainosta


Näin mun 18-vuotispäivän kunniaksi pitäis varmaan kirjoittaa siitä, mitä kaikkea olen kokenut näiden viimeisen 18 vuoden aikana. Päätin kuitenkin, että mun menneisyyttä on täällä blogin puolella ihan riittävästi puitu. Niimpä, jos kertoisin siitä, mitä mulla nyt 18-vuotiaalla Sagalla on mielessä ja mitä tähän näinkin tasapainoiseen tilanteeseen pääni sisällä kohdallani on tarvittu. 

Eli miten nämä viimeiset 18 vuotta ovat muokanneet mun ajatuksia ja... no mun läheisimmät voivat sitten miettiä, kuinka ne ovat muuttuneet verrattuna esimerkiksi parin tai kolmen vuoden takaisiin ajatuksiini elämästä. 




Minulle tasapaino elämässä tarkoittaa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Sitä, että saan aikaiseksi asioita ja pystyn olla ylpeä lopputuloksesta. Mutta mikä tärkeintä, nauttia siitä matkasta. Sitä, että välillä voin olla myös aikaansaamaton ja pystyn antaa myös sen itselleni anteeksi. Sitä, että kaikki ei voi olla aina hyvin, minäkin olen vain ihminen ja sitä, että sekin täytyy oppia hyväksymään.

Uskon siihen, että en varmaan ikinä tule olemaan täysin tasapainossa ja jokainen elämänosa-alue hallinnassa. Mielestäni siihen ei tule kenenkään pystyäkkään.
Olen huomannut sen, että mitä enemmän pyrin tietoisesti voimaan paremmin niin henkisesti, psyykkisesti kuin fyysisestikkin. Voin usein vain huonommin, koska silloin kiinnitän helpommin huomiota kaikkiin "vääriin valintoihini". 





Itse olen alkanut pikkuhiljaa löytää sitä tasapainoa. Ainakin musta jotenkin tuntuu siltä. Vaikka mun fyysiset kivut ei olekkaan vielä helpottaneet ja ne vaikuttavat sinne pääkoppaankin aika kovasti. Mutta kuitenkin. Mä koen, että tässä on silti ihan hyvä. Kerrankin musta tuntuu elämässä siltä, että pystyn aina välillä positiivisilla ajatuksilla peittoamaan niitä synkkiä ajatuksia. Mä kun olen usein antanut niiden synkkien vaan viedä mukanaan. Nyt saatan vain itkeä onnesta ja halata Mattiasta vain siksi, että hän on siinä. Paria mahtavaa painikaveria voisin vaan kiittää siitä, että he saavat mut nauramaan aina sydämeni pohjasta. Mulla on mieletön ikävä mun muutamia ystäviä tuolla vähän kauempana, mutta mua helpottaa ajatus, että vaikka ei usein nähdäkkään he ovat kuitenkin aina siellä ja kun nähdään, jutut jatkuu siitä mihin ne ovat viimeksi jääneet.

Koen, että siihen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin vaikuttaa vahvasti se ympäristö missä olen. Millaiset ihmiset ympäröi mua ja millaiseksi osaksi sitä mun ympäristöä koen itseni.
Musta tuntuu, että tänne Kuortaneelle muutto osittain pelasti mut. Ennen tänne muuttoani mun mieli oli aika musta. Inhosin itseäni enemmän kuin koskaan ja mulla oli todella vaikeaa elää vaan oman itseni kanssa, puhumattakaan sitten toisten kanssa selviämisestä.
Musta tuntui, että tänne tullessani sain sen uuden alun. Maiseman vaihdos teki oikeasti hyvää. Sain tilaisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Eihän mulla vieläkään ihan täysin helppoa tuolla mun oman pääni sisällä ole, mutta uskon siihen ettei se kellään muullakaan aina ole.

Minä tarvitsin minulle hyvältä tuntuvan tasapainon löytämiseen ylenpalttisen kontrollin ja sitten sen totaalisen menettämisen. Ja mikä ihmeellisintä, en kuitenkaan kuollut kumpaakaan.
Tiedän myös sen, että tämä ei ole pysyvä tila. Välillä pitää tarpoa siellä ojanpohjalla naamamudassa kunnes pääsee kapuamaan taas takaisin oikealle polulle. 

Tässä teille taas muutama ajatus, toivottavasti jollakin heräsi siellä omassakin mielessä jotain. Mä jatkan nyt mun syntymäpäivän viettoa, pitäkää tekin kiva päivä.

Kommentit

  1. Hienoa että tuot esille nuoren urheilijan sudenkuoppia ja miten niistä voi päästä irti. Olet kaunis ja ihana! Hyvää jatkoa elämääsi!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit